lauantai, 13. maaliskuu 2010

ja taustalla soi Bad Boys Blue

Mikä ihana päivä tämä onkaan, saa silittää ja kirjoitella blogia ja aivastella rauhassa, niin, että talon nurkat paukahtelevat. Tässä (puu-)talossa on yhteensä 11 asuntoa. Toiset heistä ovat olleet täällä ikimuistoisista ajoista saakka.. ja eräs nuoripari vasta tullut, kuinka sen nyt sanoisi, piristävästi intoa puhkuen.

Säätöä riittää joka suuntaan. Kun elämä on tullut siihen pisteeseen, että joko sulatat tietyt asiat tai käy hassusti, enkä ole koskaan oikeastaan tykännyt naurunalaiseksi joutumisesta. Minulla ei ole siihen riittävästi rahkeita..

tsemppipisteet muksuille!! :-)

Timo 6 vuotta harrastaa käsipalloa Riihimäen Cocksissa. Tänään oli hänen elämänsä toinen varsinainen peli (lue: harjoitusottelu) urheilutalolla. Että ne muksut ovat ihanan pieniä vielä! - Odotas, kun vähän vielä kasvavat! sanoi mummo aikanaan.

"Mon ami, mon ami, won't you take the heartache from me"  Bad Boys Bluen miehet ovat sellaisia tummaihoisia, ihanan herttaisia miehiä täynnä poweria silti, vaikka ovatkin niin 80-lukua. Tämä Rainy Friday kolahtaa ihanan letkeänä.

Tai ehkä he ovat jo kuolleet syöpään tätä nykyä ?

Onhan se mahdollista :-)

Kiitokset kaikille raamislaisille tuesta ja kärsivällisyydestä!

Bad Boys Bluen antautuessa Lady Bluelle selaan kännykän osoitetietoja voidakseni lähettää viestiä Seijalle, joka muistutti huomisesta Juhani Mäkilän siunaamisesta Afganistanin komennukselle kirkossa kello 10.

Taidan antautua flunssan paranemiselle ja nukkua sen yli. Onneksi hänelle voi lähettää sähköpostia sinne sodan kauhujen keskelle. Hän oli meidän uskollinen vetäjämme yli vuoden ajan, en ikinä unohda niitä hetkiä Raamatun parissa. Itkettää mutta kyyneleitä ei tule. Taitaa olla hyvä merkki.

Uusi naapurimme tuntuu kelaavan kuumeisesti jotain ja bussiaikataulu, jonka lainasin heille pari viikkoa sitten.

"Heart of midnight" -melkoinen klassikko: "She's livin' in the heart of midnight, deep in the heart of midnight, free and wild, ---she's so cool."

Kodin kuvalehdessä oli matkailureportaasi Thessalonikista. Moni lienee tuonut sieltä itselleen talismaanin pahaa silmää vastaan, sellaisen pyöreän sinisen lasiesineen jonka keskellä on ympyrä ja yläpuolella lasihässäkkä ja se ripustetaan seinälle. Suomen kansanperinteeseen kuuluu Kade-niminen noita, jonka kateellinen katse oli vaarallinen, erityisesti lapsille.

Muuta tietoa aiheesta: Italiassa on uskottu, että jos silmät ovat epätavallisen kauniit tai epämuodostuneet, ne ovat pahat silmät.

Voiko ajatella, että ihmisen pää, johon kasvaa sarvet, ja on siten epämuodostunut, on paha pää? Ilta-sanomissa oli kuva kiinalaisesta 101-vuotiaasta naisesta, jonka päähän oli kasvanut sarvi, ja toinen tulossa. !

Likinäköisyyttä, sarveiskalvon paksuuntumista on kai enemmän alkanut esiintyä vasta 1900-luvulla.  Onhan se tavallaan epämuodostunut kasvun aikana, ihmisen kehitys on lähtenyt vikasuuntaan.

Kärsivällisyyttä, kaikki taittovirheen omaavat!

Intiassa päin uskotaan jälleensyntymiseen, heidän mukaansa ihmisen sielu kulkee yli sadan eri materiaalisen kehon kautta ja aina, kun ihminen kuolee, hän on jonkin aikaa ns. välitilassa, joko taivaassa tai helvetissä.

Ja että hermojärjestelmän pitää olla sellainen sopiva, jotta sielu mahtuu siihen. Aika uskomatonta, vai mitä?

Olisipa hauska saada tietää, millaisiin havaintoihin tämä tieto perustuu. :-)

Entä jos eri eliöiden hermojärjestelmiä vertailtaisiin sillä silmällä, että mihin ihminen mahtuu. Jotta se olisi tarpeeksi vahva.

Ainoa asia, millä on merkitystä, on henkisen kehityksen taso eliön kuollessa. Se tosiaan muistaakseni määrittelee sen, siirtyykö ihminen itseään alempaan vai ylempään eliöön. Eli on olemassa vaara, että ihmisen sielu siirtyy kuoleman jälkeen vaikka lehmään, ellei ole elämänsä aikana mitään muuta saanut aikaan!!!

Siellä ne sielut sitten tungeksivat, toisista tulee uusia Schumachereita, toiset loksahtavat kuin itsestään ("mitä väliä sillä nimittäin on") Kalliovuorten kuninkaiksi.

Pimenevä huoneisto kutsuu hoitamaan.

Adios, amigos! What a feeling!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

tiistai, 2. maaliskuu 2010

Tiistaina 02.03.2010

Jospa voisimmekin jakaa sydämemme sen korkeimman voiman kanssa ja siten tuntea olevamme varmalla pohjalla.

Uusimmassa Kodin kuvalehdessä kuuluisa säveltäjämies totesi, että "ihminen on luonnostaan utelias, mutta tuppautua ei saa". Voin sanoa asian olevan myös toisinpäin, eli on myös kyettävä jakamaan elämänsä toisten kanssa.

Täällä netissä on oltava varuillaan ettei lue, eikä myöskään tarjoile kenellekään mitään liiallista tai sopimatonta.

Tämän blogin osoitteeksi tuli karjapiianpolku.vuodatus.net. Mutta voi että olisikin nyt ihanaa jos asuisi Annankadun kulmassa... Minne mennä, keskellä Helsinkiä... Ikuisesti siinä ei voi seisoskellakaan, pakko lähteä, kaikki muutkin menevät jonnekin tärkeän näköisenä. Hiki nousee otsaan, kuumia ja kylmiä aaltoja... Hyi olkoon.

- Nyt se tulee: Karjapiianpolulla puhdistettu eilisestä lähtien talojen kattoja lumesta. Hei hurraa!!! Naapurin lastentarhan pienimpienkin kitarisat säästyvät, eikä meidän Katan tarvitse leikkiä enää sitä leikkiä, missä juostaan kiljuen eteiseen tai makuuhuoneen sängylle ja huudetaan, että katto romahtaa! :-)

Nyt tuli lapsukainen kotiin uimahallista, joten tämän tekstin hiominen jää nyt tähän. Toivon, että jatkossa siihen jää enemmän aikaa. :-)